Tottelee se sittenkin!

Oltiin tuossa eilen Mariannen ja Ollin kanssa Halliskaa kiertämässä, ja pidin sitten Helmin koko reissun ajan vapaana. Oikein pisti itseäkin ihmettelemään, kun vastaan tuli ihmisiä, ja Helmi (toki namin perässä, mutta kuitenkin) ei juossutkaan minne sattuu ihmisten luo vaan seurasi minua. Oikein tuli ahaa-elämys, että uskaltaahan tätä koiraa välillä pitää vapaanakin, kun se jopa tottelee minua eikä huitele missä sattuu. Ollista on tullut Helmille oikein hyvä ystävä ja opas, josta Helmi usein katsoo mallia miten kuuluisi toimia. Eilenkin kun koiria vihelsi tulemaan luo, niin Helmi katsoi ensin Ollin päälle, että pitääkö tuonne mennä vain mitä. :D Ihan hyvä vain jos oppii tottelevaisuutta sun muuta vähän toisen koiran mallista. Olli ei muuten kamalasti Helmistä piittaa, kun neiti on vähän semmoinen höselönpuoleinen että Ollia hirvittää. Aina välillä Olli innostuu leikkimään Helmin kanssa, mutta isompi kun on, jää Helmi vähän jalkoihin. Ja sitten vuorostaan neitiä hirvittää. :) Mutta on ne silti aikamoinen parivaljakko. Ja siihen vielä Riki päälle. Kymmenenviikkoinen hvyin ison egon omaava penska, joka laittaa Helmin ketoon mennen tullen. Tai ainakin kovasti yrittää.

Edelleen odottelen sinne tokon pentukurssille pääsyä. Jotenkin ei innostus riitä yksin opettamaan koiraa. Tarvisin siihen jonkun joka sanoo miten tehdään ja milloin. Aika vaan kuluu niin että ei tuo kohta enää mikään pentu edes ole. Vaikka on se silti aina mun vauva. ;) Synttärilahjaksi sain siskolta agilitykirjan, ja sitä oon innokkaana selaillut. Se varmasti tulevaisuudessa kuuluu mun ja Helmin harrastuksiin. Mutta kun nyt ensin nuo perustottelevaisuusasiat olis kunnossa niin vois haaveilla menevänsä agilitytreeneihin. Sielä kun sen koiran ehkä pitäisi olla hallinnassa. :P

Ei sittenkään näyttelyyn...

Ei tullutkaan reissua Mouhijärvelle.. 5-7kk pentujen luokkaa ei saatukaan järjestettyä. Ei ilmeisesti oltu saatu Kennelliitolta lupaa tai jotain. En oikein ymmärrä itsekään mikä on syynä. Mutta kuitenkin, reissu peruuntui ja nyt harmittaa. Olin jo toinen jalka Mouhijärvellä ja sitten käy näin. Taitaakin tulla aika hiljainen vappu sitten meille. Vaikka voisin tuon koiran oikeastaan kumminkin pestä. Se alkaa olla taas niin harmaa, että ei japsiksi tunnista. :D Jospa vaikka tuo kurakelien ja lumisateiden aika olisi jo ohi.

Muuten elämä on sujunut samaan malliin kuin ennekin. Nyt alan jopa pikkuhiljaa toivoa että Helmistä ehkä vielä jonain päivänä saadaan sisäsiisti. Neiti on jo todella usein päivän pissaamatta sisälle, ja harvoin enää yölläkään on tullut tarpeita sisään. Tosin vahinkoja kyllä sattuu. Esimerkiksi heti tänään kun oli syönyt aamuruoan, saman tien lirahti kun selkäni käänsin...Ja kun ne ei enää ole mitään pikkupissoja.. :D Että ei nyt sentään uskalla vielä mattoja lattiaan laittaa, mutta eiköhän se tästä. Enää ei ainakaan ole niin toivoton olo kuin joku aika sitten.

Pyörän vierellä hölkkäämistäkin on jo harjoiteltu. Tosin ensimmäisen ajelun teki äitini, joka ihmetteli Helmin taitoja. Luuli että olen vienyt sesseä pyörän vierellä ennenkin, kun meni kuulemma niin hienosti. Ja minä olin lähinnä järkyttynyt, että "veitkö sä sitä pyörällä?!" ;D Mutta hienostihan tuo osasi mennä kun itsekin kokeilin. Tosin vastaantulevien koirien vuoksi piti pysähtyä. En uskaltanut ajaa etten olisi heti kumossa. Joko Helmi teki täyden stopin tai sitten alkoi äkkiä kiskoa koiraa kohti. Eli paras tapa oli suosista pysähtyä.

Tokokurssi here we come!

Äsken juuri sitten ilmoitin meidät tokoilun pentukurssille. :) Vielä ei tiedä koska kurssi alkaa, mutta sieltäpäin ilmoittelevat kun kurssilaisia on tarpeeksi ja kouluttaja löytyy. Nyt oon aivan innoissani ja odotan että päästään Helmin kanssa "kouluun".

Näyttely tulossa! :O

Elikkäs 2.5. olisi tiedossa Mouhijärvellä näyttely, johon Helmin kanssa mennään. Kuukausi aikaa saada tuo pössö semmoiseen kuosiin, että sitä kehtaa viedä näyttelyyn. Nyt alkaa harjoittelu, että saisin tuon höselön huomion kiinnitettyä itseeni. Vaikuttaa tällä hetkellä mahdottomalta tehtävältä ajatella, että Helmi edes vilkaisisi muhun päin jos ympärillä pyörii monta koiraa ja ihmistä. :D Mutta sitä nyt treenaillaan. Ja mitäs kaikkea muuta sen pitäisikään näyttelyssä osata...?

Pitkästä aikaa

Onpahan taas aika vierähtänyt viime kirjoituksesta. Ollut niin kaikkea kiirettä, että hyvä kun kerkiää normaalin elämän hoitaa. Mutta eiköhän se tästä. Penska on kasvanut huimasti ja painaa jo kuutisen kiloa. Hampaita on lähtenyt ja tullut, mutta sisäsiistiksi ei vielä täysin ole oppinut. Kengätkin on alkanut jo maistua, mutta onneksi ei vielä ole saanut tuhottua perusteellisesti mitään. Ja roskis on tietysti tyhjätty mikäli neiti jää sen kanssa kahdestaan kotiin. :P

Mitään ihmeellisiä ei tässä välillä ole tapahtunut. Opettelen tässä vain olemaan hyvä kasvattaja koirulille. :) Hermo on välillä tiukassa kun Helmi on toisinaan melkoinen pässinpää. Mutta onneksi suurimmaksi osaksi niin ihana, että eihän sitä voi olla rakastamatta. ü

Kakansyöjä

En tiedä mitä tuon kakaran kanssa pitäisi tehdä kun se niin kovasti tykkää sitä kakkaansa mutustaa... Viime yönä taas söi vissiin koko lastin, koska sängyn alta löytyi aamulla oksennettu läjä kakkaa. En tiedä kuinka tervettä tuo sitten on, ja koska se loppuu. Ei se aiemmin ole sentään oksennellut sitä. Mikä siinä kakassa oikein noin kiinnostaa?

Hampaaton höppänä

Nyt on lähtenyt jo neljä hammasta. Kaksi ylhäältä ja kaksi alhaalta. Hassun näköinen tuo koiruli kun hampaita puuttuu kuin vanhalla mummolla eikä uusia vielä ole näkyvissä. :D