skip to main |
skip to sidebar
Heti kun pääsin hehkuttamasta kuinka ihanan puhtoisia koirani ovat, niin eiköhän tämä nuorempi tulevaisuuden toivo käynyt rypemässä takapihalla antaumuksella. Putsasin Helmin korvia takapihallamme, ja Luna sai sen muutaman minuutin juoksennella ilman valvontaa. Tässä lopputulos:
Eihän tuolle voinut kun nauraa. Huvittavinta oli, että Luna laittoi silmät kiinni aina kun otin siitä kuvan. :D Onneksi kura lähti helposti pelkällä vedellä, ja nyt tyttö on taas puhtoinen pulmunen. Takapihallamme on vissiin joku hyvin herkullisen tuoksuinen kohta, koska Luna yritti vielä illallakin käydä hinkkaamassa itseään mutaiseen nurmikkoon... Tällä kertaa ehdittiin väliin. Helmistä sain myös laatuotoksen, kun puhdistin hömelön korvia. Kuva kertokoon puolestaan kumpi korva Helmiä vaivasi:
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. ;)
Kesän tulo näkyy tällä hetkellä ainoastaan turkittomissa koirissani. Ulkona on taas yön aikana satanut lunta, ja takapiha on jälleen valkoinen. Pesin eilen katupölyn harmaannuttamat valloittajani, ja nyt ne ovat niin ihanan pehmoisia ja suloisia, että tekisi mieli vaan silitellä niitä koko päivän. Pehmoisia, suloisia JA karvattomia. Helmikin on niin luikero ilman turkkia että aivan naurattaa. Jos saan aikaiseksi ottaa kuvia nudistikoiristani, lupaan laittaa niitä tänne blogiin. ;)
Eilen vietettiin koiramaista retkeilypäivää yhdessä ystävien ja heidän koiriensa kanssa. Helmi ja Luna saivat kavereikseen Naftan ja Mantan (kromfohrländer ja kultainennoutaja). Siinä sitten viipotettiin yhtenä myttynä menemään laavulle. Makkaranpaisto oli päivän kohokohta, ja ainakin omat huiskuhäntäni olivat hyvin ahkeria kerjääjiä. Yrittivät huijata ihmisystäviltäni makkaraa tapittamalla "en ole koskaan saanut ruokaa"-katseellaan. Mutta eipä mennyt läpi. Toki pienet makkaranperät piti molemmille antaa kunhan ensin lopettivat kerjäämisen. Kyllähän nyt koirienkin laavuretkeen kuuluu makkara. :)
Välillä oikein harmittaa kun olen niin laiska valokuvaaja. Koiristakin olisi saanut jo monta ihana otosta kuluneiden kuukausien aikana, jos kamera olisi joskus muualla kuin pöytälaatikossa. Ehkä voisin tehdä lupauksen, että yritän kunnostautua tulevan kesän aikana valokuvaamaan pikku pörriäisiäni. Saisi tänne blogiinkin muutakin mukavaa kuin kilometrikaupalla punaista tekstiä. ;) Mutta nyt lähden konkkaronkan kanssa lenkille, ja sitten kutsuukin työt iltavuoron merkeissä. Toki ensin täytyy herättää tällä hetkellä työpöydän alla nukkuvat koiruudet! Se onkin helppo homma. Ei tarvi kuin laittaa tietokone kiinni, ja koirat havahtuvat siihen pieneen ääneen mikä kuuluu kun sammuttaa läppärin. :D Hieman ovat ehkä ehdollistuneet.
