Kakansyöjä

En tiedä mitä tuon kakaran kanssa pitäisi tehdä kun se niin kovasti tykkää sitä kakkaansa mutustaa... Viime yönä taas söi vissiin koko lastin, koska sängyn alta löytyi aamulla oksennettu läjä kakkaa. En tiedä kuinka tervettä tuo sitten on, ja koska se loppuu. Ei se aiemmin ole sentään oksennellut sitä. Mikä siinä kakassa oikein noin kiinnostaa?

Hampaaton höppänä

Nyt on lähtenyt jo neljä hammasta. Kaksi ylhäältä ja kaksi alhaalta. Hassun näköinen tuo koiruli kun hampaita puuttuu kuin vanhalla mummolla eikä uusia vielä ole näkyvissä. :D

Ensimmäinen hammas lähti

Tänään huomasin, että neidiltä oli tippunut ensimmäinen hammas. Pikkuinen hammas edestä oli kadonnut ja kuoppa jäänyt jäljelle. Tästä se lähtee! :) Järsimisvimmaa kauhulla odottaessa...

Helsingin reissu meni loppuosaltaankin hyvin. Helmi pääsi tutustumaan pikkuserkkuunsa Maisaan ja muuten vain tulevaan kaveriinsa Siruun. Hyvin koirat tuli juttuun, kunhan alkuhämmennyksestä selvittiin. Oli Einin yksiössä vilskettä, kun kolme valkohuiskua hörskötti ja pörskötti menemään. :D Sen kummemmin tuhoa ei saatu onneksi aikaan, ja kotimatkalla väsynyt Helmi nukahti välittömästi penkin alle. Edes konduktööri ei huomannut Helmiä eikä leimannut lemmikkilippua vaikka sitäkin kovasti tyrkytin. Varmaan ihmetteli että miksi näytän kahta lippua.. Tiedä näitä..

Matkalla Helsinkiin :)

Eilen saavuttiin ihmeellisellä junalla tänne Helsingin päähän. Helmillä riitti kummasteltavaa asemalla kun ihmisiä poukkoili joka suuntaan ja oli jos jonkinmoista meteliä. Piti kantaa pikkuinen sylissä että ehdittiin edes junaan. Sitten olikin seuraava kummastus kun piti istua omalla paikalla koko matka. Vaikka ohi meni mielenkiintoisia ja hyväntuoksuisia ihmisiä niin ei mamma päästänyt tekemään tuttavuutta. Tosin kovin moni pysähtyi ihastelemaan, kun minullahan on harvinaislaatuisen ihana koira. :D Eihän siinä meinannut rauhaa saada kun jatkuvasti sai kertoa että tämä on japaninpystykorvaneljäkuukauttajasennimionHelmi. Suuhan siinä selittämisessä kuivaa.

Seuraava ihmetyksen aihe oli Tampereelta taaksemme istumaan tullut mopsi. Se röhisi ja korisi niin hassusti, että Helmi kurkki jatkuvasti penkin taakse kuin pienet lapset. Utelias kun on. Mutta Helsinkiin päästiin, ja matka meni muuten hyvin. Toistaiseksi ei ole vielä aiheuttanut kummempia tuhoja täällä siskon luona. Pissannutkin on kiltisti paperille. Saa nähdä kuinka kauan neiti jaksaa olla vieraskorea. Asiaan palataan... ;)

On hankalaa kun on näin söpö koira

Niin se vaan on. Yritä siinä nyt lenkittää koiraa kun joka kulman takaa kuuluu "Voi kun iiiiihanaaa! Saako sitä silittää?" Ja sen jälkeen puhe muuttuu lässytykseksi, jota on vaikea suomeksi tunnistaa. Sitten kun yrittää muka opettaa koiralle että vieraiden päälle ei hypitä ja käyttäydytään nätisti, niin ihmiset vesittää kaikki opit sanomalla "eihän se nyt haittaa kun se on noin pien ja suloinen". He jotenkin unohtavat mystisesti sen, että samainen koira voi joskus olla iso ja vaikkapa hyvin kurainen. Silloin he tuskin olisivat enää yhtä iloisia samanlaisesta vastaanotosta... Mutta ihmismieli on ihmeellinen.

Eläinlääkärissä

Tänään käytiin tehosterokotuksilla ja ottamassa mikrosiru. Ei kauhistuttanut neitiä yhtään. Siinä vain tyytyväisenä mutusti nameja kun eläinlääkäri pisteli menemään. Tällä kertaa muistin jopa maksaa koko lystin. Viime kerralla nimittäin kävelin tyytyväisenä koira kainalossa ulos eläinlääkäristä ja ajoin kotiin. Siinä sitten soittelivat perään että tulisitko kuule vielä maksamaan... :D Ei onneksi yhtään hävettänyt mennä uudestaan, että tulisin tässä nyt maksamaan.

Pikkuhousujen syöjä

Ja taas tuhoutui yhdet alushousut pikku syöjättären kynsissä (kolmannet tähän mennessä)... Vielä roskiksestakin piti ne risat kaivaa ja mennä omaan pesään mutustamaan kuin suurtakin sotasaalista. Tämän jälkeen pyykkikori siirtyi sängyn alta vessaan. Ja ovi visusti kiinni. Saa nähdä kuinka kauan tämä pidättelee Helmiäistä. :D

Mökkielämää

Viikonloppu meni että hujahti Ähtärissä mökkeilemässä. Helmi nautti lumesta ja siitä, että sai juosta vapaana. Ei tuota jästipäätä meinannut sisälle saada kun sen ulos päästi. Välillä livahti ovenraosta kuin salama, ja siinä sitä sitten huudeltiin ja houkuteltiin yöpaidassa. Lopulta piti pukea päälle että sai mennä ulos sitä hakemaan.

Helpompaa oli itselläkin kun ei tarvinnut aina laittaa hihnaa ja mennä ulos, kun sai vain päästää koiran ovesta juoksentelemaan. Ei ollut pelkoa että tämä juosta kipittäisi jonkun ihanan ihmisen perään. Helmi kun rakastaa tällä hetkellä kaikkia, ja jos näköpiirissä on joku, niin sinne mars. Ei siinä paljon mieltä paina että jäikös se äiskä tuonne jonnekin.

Kynsien leikkuuta raukka pelkää vielä kovin. Ensimmäisellä leikkuukerralla napsahti vähän liian tyvestä ja tuli verta, joten sen jälkeen on ollut hurjistuksen kauhistus kun kynsisakset koskettaa edes tassua. Toivottavasti pikkuinen nyt tottuu pikkuhiljaa että ei se kipeää tule. Varsinkaan kun osaisi olla paikallaan. :)