Erätauolta takaisin kehään

Edellisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt luvattoman pitkään. Suurin syy tähän on ollut se, että mulla ei ole ollut nettiä noin kuukauteen. Mutta nyt oon taas sivistyksen parissa ja palaan kehään. ;) Yritän tässä nyt pikakelauksella kertoa mitä kaikkea meidän elämään on kuukaden aikana mahtunut. Lätkän mm-kisatkin oli ja meni. Ne ei karvakorvia kiinnostanut yhtä paljon kuin mua, koska Helmi on enemmän Avaran luonnon kannattaja.

 Synttäreitäni vietin 24.4, ja samana päivänä juhlittiin myös Koiran Päivää. Tämän kunniaksi Helmi ja Luna saivat uuden ystävän.

Kyseessä oli maailman oudointa vinkuleluääntä pitävä pingviini, jota tytöt rakastivat rajusti.


Vierailtiin tyttöjen kanssa viime kuussa myös Helsingissä moikkaamassa Einiä ja koiruleita. Reissun myötä päädyttiin Espooseen elämämme ekalle japsilenkille. Paikalla oli 11 japsia, joista minä ja Eini tuotiin 5. Häntien huisketta riitti, ja kaikki koirat nauttivat hirveästi. Luna sai eräästä nuoresta uroksesta innokkaan ihailijan. Ilmeisesti miehisestä ihailusta intoutuneena Luna päätti kyseisenä viikonloppuna aloittaa juoksut. Tästä koitui päänvaivaa Riemulle, Einin urokselle, joka päättii mm. kusta sohvapöydän jalkaan... Tällä hetkellä odotellaankin sitten että Helmi aloittaisi juoksut. Neiti pääsee nimittäin sen jälkeen miehiin ja alkaa tekemään vauvoja! Pieniä valkoisia palleroita odotellessa...

Helmi pienenä

Vastapesty kurakoipi ja puolipystykorva

Heti kun pääsin hehkuttamasta kuinka ihanan puhtoisia koirani ovat, niin eiköhän tämä nuorempi tulevaisuuden toivo käynyt rypemässä takapihalla antaumuksella. Putsasin Helmin korvia takapihallamme, ja Luna sai sen muutaman minuutin juoksennella ilman valvontaa. Tässä lopputulos:

Eihän tuolle voinut kun nauraa. Huvittavinta oli, että Luna laittoi silmät kiinni aina kun otin siitä kuvan. :D Onneksi kura lähti helposti pelkällä vedellä, ja nyt tyttö on taas puhtoinen pulmunen. Takapihallamme on vissiin joku hyvin herkullisen tuoksuinen kohta, koska Luna yritti vielä illallakin käydä hinkkaamassa itseään mutaiseen nurmikkoon... Tällä kertaa ehdittiin väliin. Helmistä sain myös laatuotoksen, kun puhdistin hömelön korvia. Kuva kertokoon puolestaan kumpi korva Helmiä vaivasi:

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. ;)

Valkoista sisällä ja ulkona

Kesän tulo näkyy tällä hetkellä ainoastaan turkittomissa koirissani. Ulkona on taas yön aikana satanut lunta, ja takapiha on jälleen valkoinen. Pesin eilen katupölyn harmaannuttamat valloittajani, ja nyt ne ovat niin ihanan pehmoisia ja suloisia, että tekisi mieli vaan silitellä niitä koko päivän. Pehmoisia, suloisia JA karvattomia. Helmikin on niin luikero ilman turkkia että aivan naurattaa. Jos saan aikaiseksi ottaa kuvia nudistikoiristani, lupaan laittaa niitä tänne blogiin. ;)

Eilen vietettiin koiramaista retkeilypäivää yhdessä ystävien ja heidän koiriensa kanssa. Helmi ja Luna saivat kavereikseen Naftan ja Mantan (kromfohrländer ja kultainennoutaja). Siinä sitten viipotettiin yhtenä myttynä menemään laavulle. Makkaranpaisto oli päivän kohokohta, ja ainakin omat huiskuhäntäni olivat hyvin ahkeria kerjääjiä. Yrittivät huijata ihmisystäviltäni makkaraa tapittamalla "en ole koskaan saanut ruokaa"-katseellaan. Mutta eipä mennyt läpi. Toki pienet makkaranperät piti molemmille antaa kunhan ensin lopettivat kerjäämisen. Kyllähän nyt koirienkin laavuretkeen kuuluu makkara. :)

Välillä oikein harmittaa kun olen niin laiska valokuvaaja. Koiristakin olisi saanut jo monta ihana otosta kuluneiden kuukausien aikana, jos kamera olisi joskus muualla kuin pöytälaatikossa. Ehkä voisin tehdä lupauksen, että yritän kunnostautua tulevan kesän aikana valokuvaamaan pikku pörriäisiäni. Saisi tänne blogiinkin muutakin mukavaa kuin kilometrikaupalla punaista tekstiä. ;) Mutta nyt lähden konkkaronkan kanssa lenkille, ja sitten kutsuukin työt iltavuoron merkeissä. Toki ensin täytyy herättää tällä hetkellä työpöydän alla nukkuvat koiruudet! Se onkin helppo homma. Ei tarvi kuin laittaa tietokone kiinni, ja koirat havahtuvat siihen pieneen ääneen mikä kuuluu kun sammuttaa läppärin. :D Hieman ovat ehkä ehdollistuneet.

Minne katosi päivät?

Mihin tämä aika oikein hurisee? Kuukausi viime kirjoituksesta, eikä mitään hajua mihin olen viimeiset 30 päivää käyttänyt. Aika vaan valuu lenkkeilyyn, työntekoon, salkkareihin, turkin pudottamiseen... Molemmat neidit ovat nimittäin nyt päättäneet että kesä on tullut ja karvat hiiteen! Luna alkaa olla jo aika nudisti, ja Helmi on hyvää vauhtia pääsemässä samaan tilanteeseen. Ja ah näitä kurakelejä, jotka kevät on taas tuonut tullessaan. "Valkoiset" koirani ovat saaneet modernin kaksoisvärityksen, eli mahan alta mustaa ja päältä kivan harmaata. Ehkä se on tämän kevään trendi japsien keskuudessa. Mene ja tiedä.

Ollaan me sentään jotain järkevääkin tässä kuluneen kuukauden aikana tehty. Marianne sai tartutettua meihin pienen koulutuskärpäsen, ja olen edes vähän saanut taas opetettua tytöille uusia temppuja ja palautellut mieleen vanhoja. Uusin valloitus on naksutin ja kosketusalusta. Meininki on ihan vasta alkutekijöissään. Molemmat tytöt osaavat koskea nenällään muovikipon kantta. =) Saa nähdä mihin supertemppuihin karvattomien kavereideni kanssa vielä päästäänkään, kun tulee kesä ja on ihanaa kun saa mennä takapihalle treenaamaan. Tytöt ovat päässeet näyttämään kyntensä myös perus tokoilussa. Luna on vaan niin vauhdikas, että en meinaa itsekään pysyä sen perässä. :D Toinen on kerinnyt tehdä viisi eri temppua ennenkuin saan edes namin käteeni. Ja välillä saa pelätä, että namin lisäksi neiti syö myös minun sormeni. Vauhtia siis riittää, joten kärsivällisyys on työn alla. Helmi puolestaan pelkää jalkoja, joten opettelua riittää ihan perusasennossa. Touhua siis tyttöjen kanssa piisaa. Täytyy vaan riittävän usein käydä moikkaamassa Mariannea etten pääse laiskistumaan. :)

Oman ajan päivä

Tänään meidän laumassa vietettiin oman ajan päivää. Se tarkoitti käytännössä sitä, että lahjoitin molemmille koirille jakamattoman huomioni toviksi. Ensin käytiin Mustissa ja Mirrissä ostoksilla ja samalla moikkaamassa Mariannea. Olen niin vähän vienyt tyttöjä erikseen mihinkään sen jälkeen, kun laumani kasvoi uudella tulokkaalla, että päätin nyt olevan sen aika. Kävin ensin Lunan kanssa liikkeessä haistelemassa paikkoja ja ostelemassa mm. kuivattuja jäniksen korvia ja jäisiä broilerin siipiä. Luna oli ensin oudoksesta hieman hämillään, kun ei ollutkaan "isosiskoa" mukana, mutta nopeasti pikkuneiti tottui olemaan yksinäinen valloittaja. Reippaasti mentiin sisään jopa liukuovista, joita ei yleensä metsälenkeillä vastaan tule. Tämän jälkeen kävin tekemässä autolla vaihdon, ja otin Helmin mukaan. Helmi menikin jo vanhalla rutiinilla liikkeeseen ja kävi ulvomassa Mariannelle ja nuuskuttamassa luiden perässä. Kotiin päästyämme päätin jatkaa oman ajan päivää vielä yksityislenkeillä. Vein molemmat koirulit erikseen kävelylle, ja olihan se mukavaa vaihtelua itsellenikin. Sitä keskittyi ihan eri lailla tyttöihin, kun oli vain toinen mukana. Ja huomasi, että Helmi ja Lunakin nauttivat siitä, että saivat välillä jakamattoman huomioni. =) Tästä täytyy tehdä kyllä ihan tapa. Nyt ollaankin sitten kotiuduttu kävelyiltä, ja nuuskuneidit pääsivät nauttimaan aamupäivällä ostetuista naudanluista. Nam ja rouskis!

Lunan leikit

Ostin joululahjaksi tytöille kyseisen aktivointilelun, joka on ollut suuri hitti erityisesti Lunan mielestä. Kyllä Helmikin tykkää nameja etsiä, mutta tämä lelu ei ole niin sytyttänyt. Helmillä on oma suosikkinsa, josta voisin laittaa myös videota myöhemmin.

Valeäiti

Kaiken maailman valelääkärien ja valeihmisten yhteiskunnassa eläneenä Helmille tuli tarve ryhtyä valeäidiksi. Luulen nimittäin, että Helmi luulee saaneensa pentuja. Ensimmäisen diagnoosin asiasta teki pian valmistuva koiratietäjäystäväni Marianne, joka kävi meillä tänään kylässä. Helmi on nyt pari päivää nyysännyt pakkomielteisesti yhtä kumileluaan. Se vinkuu ja inisee lelun vieressä, nuolee sitä ja makoilee sen kanssa sängyssä. Lelu meni diagnoosin jälkeen karanteeniin, kunnes Helmi äidinvaistot vähän tasaantuvat. Helmi saisi nyt vielä muutaman kuukauden odottaa, niin pääsisi mahdollisesti ihan oikeasti kokemaan äitiyden ilot ja riemut. Sitä odotellessa.

Talven riemuja

Päätin lauantaiaamun ratoksi ilahduttaa teitä Helmin ja Lunan leikeillä. Takapihalle on muovaantunut oikea rallirata, jota tytöt kiertävät aina sinne päästessään.

Leikkivideon toisessa osassa vauhtia vielä riittää, mutta Luna päättää kaiken varalta tankata varastojaan syömällä lunta...

Kuvia ja muistoja Lunasta

Muistelin tässä eräänä päivänä Lunan pentuaikaa, ja totesin että se hujahti niin nopeasti ohi, että eipä siinä ole hirveästi muistamista. Helmin ollessa pentu kuvasin kameran täyteen suloista palleroa, Lunan ollessa pentu vain ihastelin suloista palleroa, mutta unohdin kuvata. On pikkuneidistä toki joitain laatuotoksia saatu tallennettua. Tässä muutama:

Ergonominen uniasento

Painikaverina toimii serkkukoira Vili

Nenä pitkällä kuikuilija jo pienenä

Prinsessalle oma valtaistuin

Pentuna Luna oli kova tyttö syömään kaikkea mitä hampaisiinsa sai. Sähköjohdot olivat suurta herkkua. Lunan mielestä käytin varmaan liikaa elektroniikaa, ja se päätti ottaa ohjat omiin tassuihinsa tuhostamalla läppärin virtapiuhat ja telkkarin johdot. Luna harrasti myös mukaviin paikkoihin pissaamista, suosikkipaikkana sänky. Oli rentouttavaa käydä siskon luona Helsingissä, kun Luna pissasi ja kakkasi siskoni sänkyyn... Tervetuloa uudelleen! Nykyään Luna sentään on jo sisäsiisti, mutta unohtaa autuaasti kauniit tapansa ollessaan hoidossa vanhempieni luona. Siellä lannoitetaan joka yö, ja suosikkipaikka on uunin edusta.

Talvi on ihanaa aikaa Helmin ja Lunan mielestä. Kuvasin tänään pöhköttäjien leikkejä takapihalla. Lisäilen videoita kunhan opin miten se tapahtuu. ;)

Karvaa tulvillaan on meidän kämppä tää, ei Lunan turkkiinkaan nyt yhtään karvaa jää!

Kuten otsikosta voi fiksuimmat päätellä, Luna päätti aloittaa karvanlähdön keskellä kylmintä talvea. Ei sillä tytöllä paljon järki päätä pakota. No, onneksi pikkuneiti on niin nopea liikkeissään, että tuskin ulkona kylmä tulee. Mutta jospa nyt ensiksi lisäisi Lunan ihan virallisesti tähän blogiin kertomalla kuinka pikkuhuisku päätyi Seinäjoen suurkaupunkiin.

Alkuvuodesta 2010 sain puhelun ystäväiseltäni Einiltä, joka melko suoraan ilmoitti, että täällä olisi nyt yksi pentu ilman kotia, ja minun pitää ottaa se. Päätin tuumata asiaa yön yli, koska toisen koiran hankinta ei ollut vielä kerinnyt putkahtaa pieneen päähäni. Reetta lähetti minulle kuvia pennusta, joka oli ylläripylläri niin ylenpalttisen söpö, että eihän sitä voinut olla ottamatta. Niinpä Luna tulla pölähti suoraan meren yli briteistä Seinäjoelle suomea sopottavan pentukuumeisen naikkosen (eli minun) luokse. Helmi otti Lunan hyvin vastaan. Mitä nyt pari ensimmäistä viikkoa vähän tuumaili, että pitikö tuollainen pallero nyt meille ottaa riesaksi. Mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan huomasi, että japsikaveri onkin ihan kiva. Ja pentua on mukava kurmoottaa. ;) Niin sitä mentiin ympäriämpäri asuntoa, ja mennään edelleen. Lunan pentutoilailuista täytyy nyt kertoa toisella kertaa, koska tänään pitäisi käydä myös töissä. Ja ennen sitä aion käydä pyörimässä lumihangessa valkoisten valloittajieni kanssa. Niin ja kuvia lisään, kunhan kerkiän konsultoida poikaystävääni (lue: atk-tukeani) siitä, miten saan niitä hieman pienempään kokoon.

Kuka unohti päivittää blogiaan käsi ylös!

On aina yhtä mukavaa huomata, että omistaa blogin. Ja että on käynyt siellä viimeksi eri vuosikymmenellä. Olis ehkä aika hieman päivittää tätäkin blogia, vaikka sillä tuskin on enää yhtään lukijaa, kun bloggari on ollut näinkin yliaktiivinen. Täytyy varmaan mainostaa facebookissa. ;) Mutta jos nyt laittaisi perustiedot ajan tasalle, ja lisäisi alkuun tänne yhden koiran. Luna. Pikku pörriäinen briteistä, joka syntyi samana vuonna kuin viimeksi päivitin blogiani. Täytynee lisäillä tänne hieman kuvia niin saadaan pikkuneitikin nettiin. Ja ettei nyt aivan menisi yli tämä hurja tekstin tulva, enkä saa jännetupentulehdusta oudoksesta kun olen koneella kauemman kuin vartin, niin taidan lopetella. Palaillaan (toivon mukaan aiemmin kuin kolmen vuoden päästä)!