Karvaa tulvillaan on meidän kämppä tää, ei Lunan turkkiinkaan nyt yhtään karvaa jää!

Kuten otsikosta voi fiksuimmat päätellä, Luna päätti aloittaa karvanlähdön keskellä kylmintä talvea. Ei sillä tytöllä paljon järki päätä pakota. No, onneksi pikkuneiti on niin nopea liikkeissään, että tuskin ulkona kylmä tulee. Mutta jospa nyt ensiksi lisäisi Lunan ihan virallisesti tähän blogiin kertomalla kuinka pikkuhuisku päätyi Seinäjoen suurkaupunkiin.

Alkuvuodesta 2010 sain puhelun ystäväiseltäni Einiltä, joka melko suoraan ilmoitti, että täällä olisi nyt yksi pentu ilman kotia, ja minun pitää ottaa se. Päätin tuumata asiaa yön yli, koska toisen koiran hankinta ei ollut vielä kerinnyt putkahtaa pieneen päähäni. Reetta lähetti minulle kuvia pennusta, joka oli ylläripylläri niin ylenpalttisen söpö, että eihän sitä voinut olla ottamatta. Niinpä Luna tulla pölähti suoraan meren yli briteistä Seinäjoelle suomea sopottavan pentukuumeisen naikkosen (eli minun) luokse. Helmi otti Lunan hyvin vastaan. Mitä nyt pari ensimmäistä viikkoa vähän tuumaili, että pitikö tuollainen pallero nyt meille ottaa riesaksi. Mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan huomasi, että japsikaveri onkin ihan kiva. Ja pentua on mukava kurmoottaa. ;) Niin sitä mentiin ympäriämpäri asuntoa, ja mennään edelleen. Lunan pentutoilailuista täytyy nyt kertoa toisella kertaa, koska tänään pitäisi käydä myös töissä. Ja ennen sitä aion käydä pyörimässä lumihangessa valkoisten valloittajieni kanssa. Niin ja kuvia lisään, kunhan kerkiän konsultoida poikaystävääni (lue: atk-tukeani) siitä, miten saan niitä hieman pienempään kokoon.

Kuka unohti päivittää blogiaan käsi ylös!

On aina yhtä mukavaa huomata, että omistaa blogin. Ja että on käynyt siellä viimeksi eri vuosikymmenellä. Olis ehkä aika hieman päivittää tätäkin blogia, vaikka sillä tuskin on enää yhtään lukijaa, kun bloggari on ollut näinkin yliaktiivinen. Täytyy varmaan mainostaa facebookissa. ;) Mutta jos nyt laittaisi perustiedot ajan tasalle, ja lisäisi alkuun tänne yhden koiran. Luna. Pikku pörriäinen briteistä, joka syntyi samana vuonna kuin viimeksi päivitin blogiani. Täytynee lisäillä tänne hieman kuvia niin saadaan pikkuneitikin nettiin. Ja ettei nyt aivan menisi yli tämä hurja tekstin tulva, enkä saa jännetupentulehdusta oudoksesta kun olen koneella kauemman kuin vartin, niin taidan lopetella. Palaillaan (toivon mukaan aiemmin kuin kolmen vuoden päästä)!

Juoksun aika

Niin siinä vaan kävi, että mun pienestä tytöstä tuli yhtäkkiä nainen. Huomasin neidin juoksun alkaneen tuossa joskus alkuviikolla. Sisko kysyi että onkohan sillä kipuja. :D Toivottavasti ei kuitenkaan ihan samaan malliin kuin meillä ihmisillä, kun toinen joutuu kärsiä kuukautisistaan monta viikkoa. On varmasti kivaa olla koira. Muuten en ole huomannut että juoksun alkaminen olisi vaikuttanut mitenkään eritysisesti tuohon pösilöön. Samaan malliin se hörsköttää, tosin tämä helleaalto on vähän lieventänyt neidin intoa. Kovin pitkiä lenkkejäkään ei viitsi päiväisaikaan tehdä ettei toinen aivan läkähdy. Joskus yöaikaan on parempi ajankohta ulkoilla.. :P

Eilen käytiin Mariannen ja meidän karvaisen lapsikatraan kanssa uimassa. Ei Helmi kunnolla uimaan tullut, mutta vesi kuitenkin kiinnosti taas sen verran että vähän piti lotrata. Neitiä tuntuu silti vähän aina hirvittävän jos pohjaa ei tunnu jalkojen alla. Olli sen sijaan uiskenteli meidän kanssa vähän liiankin tiiviisti. Pelastajakoiran luonteen kun omistaa. :) Helmi peuhasi sitten sen aikaa Rikin kanssa. Hiekka vaan pöllysi kun ne kaksi tömisytti tannerta. On sitä menoa mukava katsella. Pojat kantoi metsästä milloin mitäkin jäniksenkäpälää, mutta Helmi ei semmoisille nenäänsä nöpsäyttänyt. Ei varmaan omista edes hajuaistia.

Tokoilua

Nyt ollaan käyty tokoilemassa jo kolme kertaa ja kivaa on ollut. Moni asia on ollut jo tuttua ja sitä on treenailtu, mutta on se silti kivempi mennä jonnekkin missä on muitakin koiria ja jossa joku vähän ohjaakin. Viereen meno on ollut aivan uusi asia meille, ja alkaa sekin pikkuhiljaa sujua. Toisinaan neiti jää vielä vähän kauas, mutta siihen syynä saattaa olla ihan minä itse. Nami tulisi pitää oikeassa paikassa että saisi koirankin niin kuin pitää. Mutta harjoitellaan! :) Hauskaa kuitenkin huomata kuinka Helmi oppii uutta. Erityisen ihanaa on huomata kun toinen istua jököttää edessä ja napittaa suoraan silmiin kuin kysyen, että mitäs nyt tehdään. ü Viime kerralla otettiin seuraamista, josta saatiinkin Helmin kanssa kehuja. Neiti seurasi jo melko hienosti. Keskittymiskykyä ei tosin kamalasti aina löydy, mutta eiköhän sekin ajan/iän myötä parane.

Nyt ei muuta kun hyvää juhannusta kaikille meiltä molemmilta hömpsöttäjiltä! :)

Punkkivaara!

Tänään sitten löysin ensimmäisen ihka aidon punkin neidin rintakarvoista. Ällöttävä otus oli... Ei ollut vissiin vielä kovin kauaa ollut ihossa, koska lähti irti pinseteillä melko helposti. Pitäis laittaa punkkipanta ostoslistalle mitä pikimmin. Mutta mitäs nyt kun punkki on jo puraissut? Voiko Helmille tulla joku tulehdus tai vakavampaa siitä? Toivottavasti ei kuitenkaan, kun punkki lähti kuitenkin niinkin helposti irti eikä puremakohta edes punoittanut. Siinä oli vain semmoinen pieni paukama. Vähän niinkuin hyttysen pistosta jää. Tarvisi varmaan seuraavaksi käydä läpi koko karvakasa ja metsästää lisää, mikäli niitä on pesiytynyt enemmänkin.

Lainrikkojat

Tänään taas onnellisesti rikoin lakia ( =ulkoilutin koiraa vapaana). Ihan metsässä tosin, että en keskellä kaupunkia, mutta riittäähän ihmisillä mielipiteitä tästäkin. Kukaan ei onneksi tullut mitään meille nupisemaan, onneksi. Niitäkin kun on joiden elämäntehtävä on valittaa miten koiria pidetään vapaana jne jne... Mutta niin, Helmi totteli taas nätisti vaikka ihmisiä tuli vastaan. Paras tapa oli tällä kertaa se kun käskin neidin istua ja odottaa. Vaikka ohi juoksi ihmisiä ja meni sauvakävellen ja ties miten, niin Helmi vain jökötti paikallaan ja tapitti mua silmiin. :) Yks setä mulle kommentoi että "totteleeko se?" kun hölkötti ohi, ja mikä parasta, Helmi ei reagoinut mitenkään vaikka se setä puhui mulle. Yleensä neiti ottais siitä jonkun kimmokkeen että tämä on tuttu, tämän luo saa mennä. Vaan ei, istui vain rauhallisena paikallaan ja odotti käskyä multa. Olin niin ylpeä koirulista. =) Kerran nimittäin kävi eräällä lenkillä niin, että meidän takaa tuli juosten joku mies. Istutin koiran sitten siihen viereeni ja mies ohitti meidät. Sitten kun arvelin että se on sopivan välimatkan päässä, annoin Helmille vapaa käskyn, jolloin tämä lähti juoksemaan täyttä päätä miehen perään. Karjaisin sitten täysillä keuhkoilla Helmin takaisin. Totteli juuri ennen kun oli miehen kohdalla. Ihme ettei se mieskin kääntynyt kun karjaisin niin kovaa ja vihaisena koiraa takaisin. ;D Ja olis ollut sillekin ehkä järkytys kun yhtäkkiä olis ollu koira lahkeessa kiinni. Helmi kun tietenkin luuli että mies leikkii hänen kanssaan ja juoksee karkuun... :P

Reissussa rähjääntyy

Jälleen oltiin Helmin kanssa reissun päällä Helsingissä. Ensin käytiin "tätiä" katsomassa ja loppuaika vietettiin Kirkkonummella maaseudun rauhassa. Hienosti neiti osasi käyttäytyä sisäsiististi (lukuun ottamatta yhtä hassua vahinkoa :P ) aina kotiin asti. Kotona sitten näytettiinkin todellinen luonto ja yön aikana piti kaikki tarpeet tehdä sisälle... Pässi mikä pässi. Ja koiran luulin hommanneeni. No, ehkä se tästä kun oppii taas kodin tavoille.

Kirkkonummella Helmi pääsi ensimmäistä kertaa elämässään uimaan. Vahingossa Ollin perässä loikkasi suoraan järveen. :D Sen jälkeen piti hetken aikaa pelätä vettä kun se kasteli likomäräksi, mutta seuraavalla kerralla Helmi uskalsi jo taas käydä vähän lotraamassa. Ollin kanssa kilpaa yrittivät ottaa pärskeitä kiinni. Taitaa kehkeytyä ihan mallikelpoinen vesipeto tuosta koirulista.

Kuusi päivää oltiin reissussa, ja kotimatkalla oli takapenkki täynnä hiljaisia koiria. Väsymykselle ei annettu periksi, vaan mentiin illalla vielä ensimmäisiin tokotreeneihin. Hienosti jaksoi tyttö keskittyä. Saattaa olla väsymyksellä osansa siinä että oli niin rauhallinen. :D Hyvää treeniä Helmille siinä, että oppisi käyttäytymään rauhallisesti vaikka ympärillä pyörii vieraita koiria ja ihmisiä. Ja hienosti otti ja piti kontaktin minussa. Ei ensimmäisellä tunnilla paljoa tehty. Vähän luoksetuloa, istumista, kontaktia ja lopuksi rauhoittumista. Ensi kerralla lisää. :)