Ei sittenkään näyttelyyn...

Ei tullutkaan reissua Mouhijärvelle.. 5-7kk pentujen luokkaa ei saatukaan järjestettyä. Ei ilmeisesti oltu saatu Kennelliitolta lupaa tai jotain. En oikein ymmärrä itsekään mikä on syynä. Mutta kuitenkin, reissu peruuntui ja nyt harmittaa. Olin jo toinen jalka Mouhijärvellä ja sitten käy näin. Taitaakin tulla aika hiljainen vappu sitten meille. Vaikka voisin tuon koiran oikeastaan kumminkin pestä. Se alkaa olla taas niin harmaa, että ei japsiksi tunnista. :D Jospa vaikka tuo kurakelien ja lumisateiden aika olisi jo ohi.

Muuten elämä on sujunut samaan malliin kuin ennekin. Nyt alan jopa pikkuhiljaa toivoa että Helmistä ehkä vielä jonain päivänä saadaan sisäsiisti. Neiti on jo todella usein päivän pissaamatta sisälle, ja harvoin enää yölläkään on tullut tarpeita sisään. Tosin vahinkoja kyllä sattuu. Esimerkiksi heti tänään kun oli syönyt aamuruoan, saman tien lirahti kun selkäni käänsin...Ja kun ne ei enää ole mitään pikkupissoja.. :D Että ei nyt sentään uskalla vielä mattoja lattiaan laittaa, mutta eiköhän se tästä. Enää ei ainakaan ole niin toivoton olo kuin joku aika sitten.

Pyörän vierellä hölkkäämistäkin on jo harjoiteltu. Tosin ensimmäisen ajelun teki äitini, joka ihmetteli Helmin taitoja. Luuli että olen vienyt sesseä pyörän vierellä ennenkin, kun meni kuulemma niin hienosti. Ja minä olin lähinnä järkyttynyt, että "veitkö sä sitä pyörällä?!" ;D Mutta hienostihan tuo osasi mennä kun itsekin kokeilin. Tosin vastaantulevien koirien vuoksi piti pysähtyä. En uskaltanut ajaa etten olisi heti kumossa. Joko Helmi teki täyden stopin tai sitten alkoi äkkiä kiskoa koiraa kohti. Eli paras tapa oli suosista pysähtyä.

Tokokurssi here we come!

Äsken juuri sitten ilmoitin meidät tokoilun pentukurssille. :) Vielä ei tiedä koska kurssi alkaa, mutta sieltäpäin ilmoittelevat kun kurssilaisia on tarpeeksi ja kouluttaja löytyy. Nyt oon aivan innoissani ja odotan että päästään Helmin kanssa "kouluun".

Näyttely tulossa! :O

Elikkäs 2.5. olisi tiedossa Mouhijärvellä näyttely, johon Helmin kanssa mennään. Kuukausi aikaa saada tuo pössö semmoiseen kuosiin, että sitä kehtaa viedä näyttelyyn. Nyt alkaa harjoittelu, että saisin tuon höselön huomion kiinnitettyä itseeni. Vaikuttaa tällä hetkellä mahdottomalta tehtävältä ajatella, että Helmi edes vilkaisisi muhun päin jos ympärillä pyörii monta koiraa ja ihmistä. :D Mutta sitä nyt treenaillaan. Ja mitäs kaikkea muuta sen pitäisikään näyttelyssä osata...?

Pitkästä aikaa

Onpahan taas aika vierähtänyt viime kirjoituksesta. Ollut niin kaikkea kiirettä, että hyvä kun kerkiää normaalin elämän hoitaa. Mutta eiköhän se tästä. Penska on kasvanut huimasti ja painaa jo kuutisen kiloa. Hampaita on lähtenyt ja tullut, mutta sisäsiistiksi ei vielä täysin ole oppinut. Kengätkin on alkanut jo maistua, mutta onneksi ei vielä ole saanut tuhottua perusteellisesti mitään. Ja roskis on tietysti tyhjätty mikäli neiti jää sen kanssa kahdestaan kotiin. :P

Mitään ihmeellisiä ei tässä välillä ole tapahtunut. Opettelen tässä vain olemaan hyvä kasvattaja koirulille. :) Hermo on välillä tiukassa kun Helmi on toisinaan melkoinen pässinpää. Mutta onneksi suurimmaksi osaksi niin ihana, että eihän sitä voi olla rakastamatta. ü

Kakansyöjä

En tiedä mitä tuon kakaran kanssa pitäisi tehdä kun se niin kovasti tykkää sitä kakkaansa mutustaa... Viime yönä taas söi vissiin koko lastin, koska sängyn alta löytyi aamulla oksennettu läjä kakkaa. En tiedä kuinka tervettä tuo sitten on, ja koska se loppuu. Ei se aiemmin ole sentään oksennellut sitä. Mikä siinä kakassa oikein noin kiinnostaa?

Hampaaton höppänä

Nyt on lähtenyt jo neljä hammasta. Kaksi ylhäältä ja kaksi alhaalta. Hassun näköinen tuo koiruli kun hampaita puuttuu kuin vanhalla mummolla eikä uusia vielä ole näkyvissä. :D

Ensimmäinen hammas lähti

Tänään huomasin, että neidiltä oli tippunut ensimmäinen hammas. Pikkuinen hammas edestä oli kadonnut ja kuoppa jäänyt jäljelle. Tästä se lähtee! :) Järsimisvimmaa kauhulla odottaessa...

Helsingin reissu meni loppuosaltaankin hyvin. Helmi pääsi tutustumaan pikkuserkkuunsa Maisaan ja muuten vain tulevaan kaveriinsa Siruun. Hyvin koirat tuli juttuun, kunhan alkuhämmennyksestä selvittiin. Oli Einin yksiössä vilskettä, kun kolme valkohuiskua hörskötti ja pörskötti menemään. :D Sen kummemmin tuhoa ei saatu onneksi aikaan, ja kotimatkalla väsynyt Helmi nukahti välittömästi penkin alle. Edes konduktööri ei huomannut Helmiä eikä leimannut lemmikkilippua vaikka sitäkin kovasti tyrkytin. Varmaan ihmetteli että miksi näytän kahta lippua.. Tiedä näitä..