Talven riemuja

Päätin lauantaiaamun ratoksi ilahduttaa teitä Helmin ja Lunan leikeillä. Takapihalle on muovaantunut oikea rallirata, jota tytöt kiertävät aina sinne päästessään.

Leikkivideon toisessa osassa vauhtia vielä riittää, mutta Luna päättää kaiken varalta tankata varastojaan syömällä lunta...

Kuvia ja muistoja Lunasta

Muistelin tässä eräänä päivänä Lunan pentuaikaa, ja totesin että se hujahti niin nopeasti ohi, että eipä siinä ole hirveästi muistamista. Helmin ollessa pentu kuvasin kameran täyteen suloista palleroa, Lunan ollessa pentu vain ihastelin suloista palleroa, mutta unohdin kuvata. On pikkuneidistä toki joitain laatuotoksia saatu tallennettua. Tässä muutama:

Ergonominen uniasento

Painikaverina toimii serkkukoira Vili

Nenä pitkällä kuikuilija jo pienenä

Prinsessalle oma valtaistuin

Pentuna Luna oli kova tyttö syömään kaikkea mitä hampaisiinsa sai. Sähköjohdot olivat suurta herkkua. Lunan mielestä käytin varmaan liikaa elektroniikaa, ja se päätti ottaa ohjat omiin tassuihinsa tuhostamalla läppärin virtapiuhat ja telkkarin johdot. Luna harrasti myös mukaviin paikkoihin pissaamista, suosikkipaikkana sänky. Oli rentouttavaa käydä siskon luona Helsingissä, kun Luna pissasi ja kakkasi siskoni sänkyyn... Tervetuloa uudelleen! Nykyään Luna sentään on jo sisäsiisti, mutta unohtaa autuaasti kauniit tapansa ollessaan hoidossa vanhempieni luona. Siellä lannoitetaan joka yö, ja suosikkipaikka on uunin edusta.

Talvi on ihanaa aikaa Helmin ja Lunan mielestä. Kuvasin tänään pöhköttäjien leikkejä takapihalla. Lisäilen videoita kunhan opin miten se tapahtuu. ;)

Karvaa tulvillaan on meidän kämppä tää, ei Lunan turkkiinkaan nyt yhtään karvaa jää!

Kuten otsikosta voi fiksuimmat päätellä, Luna päätti aloittaa karvanlähdön keskellä kylmintä talvea. Ei sillä tytöllä paljon järki päätä pakota. No, onneksi pikkuneiti on niin nopea liikkeissään, että tuskin ulkona kylmä tulee. Mutta jospa nyt ensiksi lisäisi Lunan ihan virallisesti tähän blogiin kertomalla kuinka pikkuhuisku päätyi Seinäjoen suurkaupunkiin.

Alkuvuodesta 2010 sain puhelun ystäväiseltäni Einiltä, joka melko suoraan ilmoitti, että täällä olisi nyt yksi pentu ilman kotia, ja minun pitää ottaa se. Päätin tuumata asiaa yön yli, koska toisen koiran hankinta ei ollut vielä kerinnyt putkahtaa pieneen päähäni. Reetta lähetti minulle kuvia pennusta, joka oli ylläripylläri niin ylenpalttisen söpö, että eihän sitä voinut olla ottamatta. Niinpä Luna tulla pölähti suoraan meren yli briteistä Seinäjoelle suomea sopottavan pentukuumeisen naikkosen (eli minun) luokse. Helmi otti Lunan hyvin vastaan. Mitä nyt pari ensimmäistä viikkoa vähän tuumaili, että pitikö tuollainen pallero nyt meille ottaa riesaksi. Mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan huomasi, että japsikaveri onkin ihan kiva. Ja pentua on mukava kurmoottaa. ;) Niin sitä mentiin ympäriämpäri asuntoa, ja mennään edelleen. Lunan pentutoilailuista täytyy nyt kertoa toisella kertaa, koska tänään pitäisi käydä myös töissä. Ja ennen sitä aion käydä pyörimässä lumihangessa valkoisten valloittajieni kanssa. Niin ja kuvia lisään, kunhan kerkiän konsultoida poikaystävääni (lue: atk-tukeani) siitä, miten saan niitä hieman pienempään kokoon.

Kuka unohti päivittää blogiaan käsi ylös!

On aina yhtä mukavaa huomata, että omistaa blogin. Ja että on käynyt siellä viimeksi eri vuosikymmenellä. Olis ehkä aika hieman päivittää tätäkin blogia, vaikka sillä tuskin on enää yhtään lukijaa, kun bloggari on ollut näinkin yliaktiivinen. Täytyy varmaan mainostaa facebookissa. ;) Mutta jos nyt laittaisi perustiedot ajan tasalle, ja lisäisi alkuun tänne yhden koiran. Luna. Pikku pörriäinen briteistä, joka syntyi samana vuonna kuin viimeksi päivitin blogiani. Täytynee lisäillä tänne hieman kuvia niin saadaan pikkuneitikin nettiin. Ja ettei nyt aivan menisi yli tämä hurja tekstin tulva, enkä saa jännetupentulehdusta oudoksesta kun olen koneella kauemman kuin vartin, niin taidan lopetella. Palaillaan (toivon mukaan aiemmin kuin kolmen vuoden päästä)!

Juoksun aika

Niin siinä vaan kävi, että mun pienestä tytöstä tuli yhtäkkiä nainen. Huomasin neidin juoksun alkaneen tuossa joskus alkuviikolla. Sisko kysyi että onkohan sillä kipuja. :D Toivottavasti ei kuitenkaan ihan samaan malliin kuin meillä ihmisillä, kun toinen joutuu kärsiä kuukautisistaan monta viikkoa. On varmasti kivaa olla koira. Muuten en ole huomannut että juoksun alkaminen olisi vaikuttanut mitenkään eritysisesti tuohon pösilöön. Samaan malliin se hörsköttää, tosin tämä helleaalto on vähän lieventänyt neidin intoa. Kovin pitkiä lenkkejäkään ei viitsi päiväisaikaan tehdä ettei toinen aivan läkähdy. Joskus yöaikaan on parempi ajankohta ulkoilla.. :P

Eilen käytiin Mariannen ja meidän karvaisen lapsikatraan kanssa uimassa. Ei Helmi kunnolla uimaan tullut, mutta vesi kuitenkin kiinnosti taas sen verran että vähän piti lotrata. Neitiä tuntuu silti vähän aina hirvittävän jos pohjaa ei tunnu jalkojen alla. Olli sen sijaan uiskenteli meidän kanssa vähän liiankin tiiviisti. Pelastajakoiran luonteen kun omistaa. :) Helmi peuhasi sitten sen aikaa Rikin kanssa. Hiekka vaan pöllysi kun ne kaksi tömisytti tannerta. On sitä menoa mukava katsella. Pojat kantoi metsästä milloin mitäkin jäniksenkäpälää, mutta Helmi ei semmoisille nenäänsä nöpsäyttänyt. Ei varmaan omista edes hajuaistia.

Tokoilua

Nyt ollaan käyty tokoilemassa jo kolme kertaa ja kivaa on ollut. Moni asia on ollut jo tuttua ja sitä on treenailtu, mutta on se silti kivempi mennä jonnekkin missä on muitakin koiria ja jossa joku vähän ohjaakin. Viereen meno on ollut aivan uusi asia meille, ja alkaa sekin pikkuhiljaa sujua. Toisinaan neiti jää vielä vähän kauas, mutta siihen syynä saattaa olla ihan minä itse. Nami tulisi pitää oikeassa paikassa että saisi koirankin niin kuin pitää. Mutta harjoitellaan! :) Hauskaa kuitenkin huomata kuinka Helmi oppii uutta. Erityisen ihanaa on huomata kun toinen istua jököttää edessä ja napittaa suoraan silmiin kuin kysyen, että mitäs nyt tehdään. ü Viime kerralla otettiin seuraamista, josta saatiinkin Helmin kanssa kehuja. Neiti seurasi jo melko hienosti. Keskittymiskykyä ei tosin kamalasti aina löydy, mutta eiköhän sekin ajan/iän myötä parane.

Nyt ei muuta kun hyvää juhannusta kaikille meiltä molemmilta hömpsöttäjiltä! :)

Punkkivaara!

Tänään sitten löysin ensimmäisen ihka aidon punkin neidin rintakarvoista. Ällöttävä otus oli... Ei ollut vissiin vielä kovin kauaa ollut ihossa, koska lähti irti pinseteillä melko helposti. Pitäis laittaa punkkipanta ostoslistalle mitä pikimmin. Mutta mitäs nyt kun punkki on jo puraissut? Voiko Helmille tulla joku tulehdus tai vakavampaa siitä? Toivottavasti ei kuitenkaan, kun punkki lähti kuitenkin niinkin helposti irti eikä puremakohta edes punoittanut. Siinä oli vain semmoinen pieni paukama. Vähän niinkuin hyttysen pistosta jää. Tarvisi varmaan seuraavaksi käydä läpi koko karvakasa ja metsästää lisää, mikäli niitä on pesiytynyt enemmänkin.