Juoksun aika

Niin siinä vaan kävi, että mun pienestä tytöstä tuli yhtäkkiä nainen. Huomasin neidin juoksun alkaneen tuossa joskus alkuviikolla. Sisko kysyi että onkohan sillä kipuja. :D Toivottavasti ei kuitenkaan ihan samaan malliin kuin meillä ihmisillä, kun toinen joutuu kärsiä kuukautisistaan monta viikkoa. On varmasti kivaa olla koira. Muuten en ole huomannut että juoksun alkaminen olisi vaikuttanut mitenkään eritysisesti tuohon pösilöön. Samaan malliin se hörsköttää, tosin tämä helleaalto on vähän lieventänyt neidin intoa. Kovin pitkiä lenkkejäkään ei viitsi päiväisaikaan tehdä ettei toinen aivan läkähdy. Joskus yöaikaan on parempi ajankohta ulkoilla.. :P

Eilen käytiin Mariannen ja meidän karvaisen lapsikatraan kanssa uimassa. Ei Helmi kunnolla uimaan tullut, mutta vesi kuitenkin kiinnosti taas sen verran että vähän piti lotrata. Neitiä tuntuu silti vähän aina hirvittävän jos pohjaa ei tunnu jalkojen alla. Olli sen sijaan uiskenteli meidän kanssa vähän liiankin tiiviisti. Pelastajakoiran luonteen kun omistaa. :) Helmi peuhasi sitten sen aikaa Rikin kanssa. Hiekka vaan pöllysi kun ne kaksi tömisytti tannerta. On sitä menoa mukava katsella. Pojat kantoi metsästä milloin mitäkin jäniksenkäpälää, mutta Helmi ei semmoisille nenäänsä nöpsäyttänyt. Ei varmaan omista edes hajuaistia.