keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Karvaa tulvillaan on meidän kämppä tää, ei Lunan turkkiinkaan nyt yhtään karvaa jää!

Kuten otsikosta voi fiksuimmat päätellä, Luna päätti aloittaa karvanlähdön keskellä kylmintä talvea. Ei sillä tytöllä paljon järki päätä pakota. No, onneksi pikkuneiti on niin nopea liikkeissään, että tuskin ulkona kylmä tulee. Mutta jospa nyt ensiksi lisäisi Lunan ihan virallisesti tähän blogiin kertomalla kuinka pikkuhuisku päätyi Seinäjoen suurkaupunkiin.

Alkuvuodesta 2010 sain puhelun ystäväiseltäni Einiltä, joka melko suoraan ilmoitti, että täällä olisi nyt yksi pentu ilman kotia, ja minun pitää ottaa se. Päätin tuumata asiaa yön yli, koska toisen koiran hankinta ei ollut vielä kerinnyt putkahtaa pieneen päähäni. Reetta lähetti minulle kuvia pennusta, joka oli ylläripylläri niin ylenpalttisen söpö, että eihän sitä voinut olla ottamatta. Niinpä Luna tulla pölähti suoraan meren yli briteistä Seinäjoelle suomea sopottavan pentukuumeisen naikkosen (eli minun) luokse. Helmi otti Lunan hyvin vastaan. Mitä nyt pari ensimmäistä viikkoa vähän tuumaili, että pitikö tuollainen pallero nyt meille ottaa riesaksi. Mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan huomasi, että japsikaveri onkin ihan kiva. Ja pentua on mukava kurmoottaa. ;) Niin sitä mentiin ympäriämpäri asuntoa, ja mennään edelleen. Lunan pentutoilailuista täytyy nyt kertoa toisella kertaa, koska tänään pitäisi käydä myös töissä. Ja ennen sitä aion käydä pyörimässä lumihangessa valkoisten valloittajieni kanssa. Niin ja kuvia lisään, kunhan kerkiän konsultoida poikaystävääni (lue: atk-tukeani) siitä, miten saan niitä hieman pienempään kokoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti