Tottelee se sittenkin!

Oltiin tuossa eilen Mariannen ja Ollin kanssa Halliskaa kiertämässä, ja pidin sitten Helmin koko reissun ajan vapaana. Oikein pisti itseäkin ihmettelemään, kun vastaan tuli ihmisiä, ja Helmi (toki namin perässä, mutta kuitenkin) ei juossutkaan minne sattuu ihmisten luo vaan seurasi minua. Oikein tuli ahaa-elämys, että uskaltaahan tätä koiraa välillä pitää vapaanakin, kun se jopa tottelee minua eikä huitele missä sattuu. Ollista on tullut Helmille oikein hyvä ystävä ja opas, josta Helmi usein katsoo mallia miten kuuluisi toimia. Eilenkin kun koiria vihelsi tulemaan luo, niin Helmi katsoi ensin Ollin päälle, että pitääkö tuonne mennä vain mitä. :D Ihan hyvä vain jos oppii tottelevaisuutta sun muuta vähän toisen koiran mallista. Olli ei muuten kamalasti Helmistä piittaa, kun neiti on vähän semmoinen höselönpuoleinen että Ollia hirvittää. Aina välillä Olli innostuu leikkimään Helmin kanssa, mutta isompi kun on, jää Helmi vähän jalkoihin. Ja sitten vuorostaan neitiä hirvittää. :) Mutta on ne silti aikamoinen parivaljakko. Ja siihen vielä Riki päälle. Kymmenenviikkoinen hvyin ison egon omaava penska, joka laittaa Helmin ketoon mennen tullen. Tai ainakin kovasti yrittää.

Edelleen odottelen sinne tokon pentukurssille pääsyä. Jotenkin ei innostus riitä yksin opettamaan koiraa. Tarvisin siihen jonkun joka sanoo miten tehdään ja milloin. Aika vaan kuluu niin että ei tuo kohta enää mikään pentu edes ole. Vaikka on se silti aina mun vauva. ;) Synttärilahjaksi sain siskolta agilitykirjan, ja sitä oon innokkaana selaillut. Se varmasti tulevaisuudessa kuuluu mun ja Helmin harrastuksiin. Mutta kun nyt ensin nuo perustottelevaisuusasiat olis kunnossa niin vois haaveilla menevänsä agilitytreeneihin. Sielä kun sen koiran ehkä pitäisi olla hallinnassa. :P