Juoksun aika

Niin siinä vaan kävi, että mun pienestä tytöstä tuli yhtäkkiä nainen. Huomasin neidin juoksun alkaneen tuossa joskus alkuviikolla. Sisko kysyi että onkohan sillä kipuja. :D Toivottavasti ei kuitenkaan ihan samaan malliin kuin meillä ihmisillä, kun toinen joutuu kärsiä kuukautisistaan monta viikkoa. On varmasti kivaa olla koira. Muuten en ole huomannut että juoksun alkaminen olisi vaikuttanut mitenkään eritysisesti tuohon pösilöön. Samaan malliin se hörsköttää, tosin tämä helleaalto on vähän lieventänyt neidin intoa. Kovin pitkiä lenkkejäkään ei viitsi päiväisaikaan tehdä ettei toinen aivan läkähdy. Joskus yöaikaan on parempi ajankohta ulkoilla.. :P

Eilen käytiin Mariannen ja meidän karvaisen lapsikatraan kanssa uimassa. Ei Helmi kunnolla uimaan tullut, mutta vesi kuitenkin kiinnosti taas sen verran että vähän piti lotrata. Neitiä tuntuu silti vähän aina hirvittävän jos pohjaa ei tunnu jalkojen alla. Olli sen sijaan uiskenteli meidän kanssa vähän liiankin tiiviisti. Pelastajakoiran luonteen kun omistaa. :) Helmi peuhasi sitten sen aikaa Rikin kanssa. Hiekka vaan pöllysi kun ne kaksi tömisytti tannerta. On sitä menoa mukava katsella. Pojat kantoi metsästä milloin mitäkin jäniksenkäpälää, mutta Helmi ei semmoisille nenäänsä nöpsäyttänyt. Ei varmaan omista edes hajuaistia.

Tokoilua

Nyt ollaan käyty tokoilemassa jo kolme kertaa ja kivaa on ollut. Moni asia on ollut jo tuttua ja sitä on treenailtu, mutta on se silti kivempi mennä jonnekkin missä on muitakin koiria ja jossa joku vähän ohjaakin. Viereen meno on ollut aivan uusi asia meille, ja alkaa sekin pikkuhiljaa sujua. Toisinaan neiti jää vielä vähän kauas, mutta siihen syynä saattaa olla ihan minä itse. Nami tulisi pitää oikeassa paikassa että saisi koirankin niin kuin pitää. Mutta harjoitellaan! :) Hauskaa kuitenkin huomata kuinka Helmi oppii uutta. Erityisen ihanaa on huomata kun toinen istua jököttää edessä ja napittaa suoraan silmiin kuin kysyen, että mitäs nyt tehdään. ü Viime kerralla otettiin seuraamista, josta saatiinkin Helmin kanssa kehuja. Neiti seurasi jo melko hienosti. Keskittymiskykyä ei tosin kamalasti aina löydy, mutta eiköhän sekin ajan/iän myötä parane.

Nyt ei muuta kun hyvää juhannusta kaikille meiltä molemmilta hömpsöttäjiltä! :)

Punkkivaara!

Tänään sitten löysin ensimmäisen ihka aidon punkin neidin rintakarvoista. Ällöttävä otus oli... Ei ollut vissiin vielä kovin kauaa ollut ihossa, koska lähti irti pinseteillä melko helposti. Pitäis laittaa punkkipanta ostoslistalle mitä pikimmin. Mutta mitäs nyt kun punkki on jo puraissut? Voiko Helmille tulla joku tulehdus tai vakavampaa siitä? Toivottavasti ei kuitenkaan, kun punkki lähti kuitenkin niinkin helposti irti eikä puremakohta edes punoittanut. Siinä oli vain semmoinen pieni paukama. Vähän niinkuin hyttysen pistosta jää. Tarvisi varmaan seuraavaksi käydä läpi koko karvakasa ja metsästää lisää, mikäli niitä on pesiytynyt enemmänkin.

Lainrikkojat

Tänään taas onnellisesti rikoin lakia ( =ulkoilutin koiraa vapaana). Ihan metsässä tosin, että en keskellä kaupunkia, mutta riittäähän ihmisillä mielipiteitä tästäkin. Kukaan ei onneksi tullut mitään meille nupisemaan, onneksi. Niitäkin kun on joiden elämäntehtävä on valittaa miten koiria pidetään vapaana jne jne... Mutta niin, Helmi totteli taas nätisti vaikka ihmisiä tuli vastaan. Paras tapa oli tällä kertaa se kun käskin neidin istua ja odottaa. Vaikka ohi juoksi ihmisiä ja meni sauvakävellen ja ties miten, niin Helmi vain jökötti paikallaan ja tapitti mua silmiin. :) Yks setä mulle kommentoi että "totteleeko se?" kun hölkötti ohi, ja mikä parasta, Helmi ei reagoinut mitenkään vaikka se setä puhui mulle. Yleensä neiti ottais siitä jonkun kimmokkeen että tämä on tuttu, tämän luo saa mennä. Vaan ei, istui vain rauhallisena paikallaan ja odotti käskyä multa. Olin niin ylpeä koirulista. =) Kerran nimittäin kävi eräällä lenkillä niin, että meidän takaa tuli juosten joku mies. Istutin koiran sitten siihen viereeni ja mies ohitti meidät. Sitten kun arvelin että se on sopivan välimatkan päässä, annoin Helmille vapaa käskyn, jolloin tämä lähti juoksemaan täyttä päätä miehen perään. Karjaisin sitten täysillä keuhkoilla Helmin takaisin. Totteli juuri ennen kun oli miehen kohdalla. Ihme ettei se mieskin kääntynyt kun karjaisin niin kovaa ja vihaisena koiraa takaisin. ;D Ja olis ollut sillekin ehkä järkytys kun yhtäkkiä olis ollu koira lahkeessa kiinni. Helmi kun tietenkin luuli että mies leikkii hänen kanssaan ja juoksee karkuun... :P

Reissussa rähjääntyy

Jälleen oltiin Helmin kanssa reissun päällä Helsingissä. Ensin käytiin "tätiä" katsomassa ja loppuaika vietettiin Kirkkonummella maaseudun rauhassa. Hienosti neiti osasi käyttäytyä sisäsiististi (lukuun ottamatta yhtä hassua vahinkoa :P ) aina kotiin asti. Kotona sitten näytettiinkin todellinen luonto ja yön aikana piti kaikki tarpeet tehdä sisälle... Pässi mikä pässi. Ja koiran luulin hommanneeni. No, ehkä se tästä kun oppii taas kodin tavoille.

Kirkkonummella Helmi pääsi ensimmäistä kertaa elämässään uimaan. Vahingossa Ollin perässä loikkasi suoraan järveen. :D Sen jälkeen piti hetken aikaa pelätä vettä kun se kasteli likomäräksi, mutta seuraavalla kerralla Helmi uskalsi jo taas käydä vähän lotraamassa. Ollin kanssa kilpaa yrittivät ottaa pärskeitä kiinni. Taitaa kehkeytyä ihan mallikelpoinen vesipeto tuosta koirulista.

Kuusi päivää oltiin reissussa, ja kotimatkalla oli takapenkki täynnä hiljaisia koiria. Väsymykselle ei annettu periksi, vaan mentiin illalla vielä ensimmäisiin tokotreeneihin. Hienosti jaksoi tyttö keskittyä. Saattaa olla väsymyksellä osansa siinä että oli niin rauhallinen. :D Hyvää treeniä Helmille siinä, että oppisi käyttäytymään rauhallisesti vaikka ympärillä pyörii vieraita koiria ja ihmisiä. Ja hienosti otti ja piti kontaktin minussa. Ei ensimmäisellä tunnilla paljoa tehty. Vähän luoksetuloa, istumista, kontaktia ja lopuksi rauhoittumista. Ensi kerralla lisää. :)

Tottelee se sittenkin!

Oltiin tuossa eilen Mariannen ja Ollin kanssa Halliskaa kiertämässä, ja pidin sitten Helmin koko reissun ajan vapaana. Oikein pisti itseäkin ihmettelemään, kun vastaan tuli ihmisiä, ja Helmi (toki namin perässä, mutta kuitenkin) ei juossutkaan minne sattuu ihmisten luo vaan seurasi minua. Oikein tuli ahaa-elämys, että uskaltaahan tätä koiraa välillä pitää vapaanakin, kun se jopa tottelee minua eikä huitele missä sattuu. Ollista on tullut Helmille oikein hyvä ystävä ja opas, josta Helmi usein katsoo mallia miten kuuluisi toimia. Eilenkin kun koiria vihelsi tulemaan luo, niin Helmi katsoi ensin Ollin päälle, että pitääkö tuonne mennä vain mitä. :D Ihan hyvä vain jos oppii tottelevaisuutta sun muuta vähän toisen koiran mallista. Olli ei muuten kamalasti Helmistä piittaa, kun neiti on vähän semmoinen höselönpuoleinen että Ollia hirvittää. Aina välillä Olli innostuu leikkimään Helmin kanssa, mutta isompi kun on, jää Helmi vähän jalkoihin. Ja sitten vuorostaan neitiä hirvittää. :) Mutta on ne silti aikamoinen parivaljakko. Ja siihen vielä Riki päälle. Kymmenenviikkoinen hvyin ison egon omaava penska, joka laittaa Helmin ketoon mennen tullen. Tai ainakin kovasti yrittää.

Edelleen odottelen sinne tokon pentukurssille pääsyä. Jotenkin ei innostus riitä yksin opettamaan koiraa. Tarvisin siihen jonkun joka sanoo miten tehdään ja milloin. Aika vaan kuluu niin että ei tuo kohta enää mikään pentu edes ole. Vaikka on se silti aina mun vauva. ;) Synttärilahjaksi sain siskolta agilitykirjan, ja sitä oon innokkaana selaillut. Se varmasti tulevaisuudessa kuuluu mun ja Helmin harrastuksiin. Mutta kun nyt ensin nuo perustottelevaisuusasiat olis kunnossa niin vois haaveilla menevänsä agilitytreeneihin. Sielä kun sen koiran ehkä pitäisi olla hallinnassa. :P

Ei sittenkään näyttelyyn...

Ei tullutkaan reissua Mouhijärvelle.. 5-7kk pentujen luokkaa ei saatukaan järjestettyä. Ei ilmeisesti oltu saatu Kennelliitolta lupaa tai jotain. En oikein ymmärrä itsekään mikä on syynä. Mutta kuitenkin, reissu peruuntui ja nyt harmittaa. Olin jo toinen jalka Mouhijärvellä ja sitten käy näin. Taitaakin tulla aika hiljainen vappu sitten meille. Vaikka voisin tuon koiran oikeastaan kumminkin pestä. Se alkaa olla taas niin harmaa, että ei japsiksi tunnista. :D Jospa vaikka tuo kurakelien ja lumisateiden aika olisi jo ohi.

Muuten elämä on sujunut samaan malliin kuin ennekin. Nyt alan jopa pikkuhiljaa toivoa että Helmistä ehkä vielä jonain päivänä saadaan sisäsiisti. Neiti on jo todella usein päivän pissaamatta sisälle, ja harvoin enää yölläkään on tullut tarpeita sisään. Tosin vahinkoja kyllä sattuu. Esimerkiksi heti tänään kun oli syönyt aamuruoan, saman tien lirahti kun selkäni käänsin...Ja kun ne ei enää ole mitään pikkupissoja.. :D Että ei nyt sentään uskalla vielä mattoja lattiaan laittaa, mutta eiköhän se tästä. Enää ei ainakaan ole niin toivoton olo kuin joku aika sitten.

Pyörän vierellä hölkkäämistäkin on jo harjoiteltu. Tosin ensimmäisen ajelun teki äitini, joka ihmetteli Helmin taitoja. Luuli että olen vienyt sesseä pyörän vierellä ennenkin, kun meni kuulemma niin hienosti. Ja minä olin lähinnä järkyttynyt, että "veitkö sä sitä pyörällä?!" ;D Mutta hienostihan tuo osasi mennä kun itsekin kokeilin. Tosin vastaantulevien koirien vuoksi piti pysähtyä. En uskaltanut ajaa etten olisi heti kumossa. Joko Helmi teki täyden stopin tai sitten alkoi äkkiä kiskoa koiraa kohti. Eli paras tapa oli suosista pysähtyä.

Tokokurssi here we come!

Äsken juuri sitten ilmoitin meidät tokoilun pentukurssille. :) Vielä ei tiedä koska kurssi alkaa, mutta sieltäpäin ilmoittelevat kun kurssilaisia on tarpeeksi ja kouluttaja löytyy. Nyt oon aivan innoissani ja odotan että päästään Helmin kanssa "kouluun".

Näyttely tulossa! :O

Elikkäs 2.5. olisi tiedossa Mouhijärvellä näyttely, johon Helmin kanssa mennään. Kuukausi aikaa saada tuo pössö semmoiseen kuosiin, että sitä kehtaa viedä näyttelyyn. Nyt alkaa harjoittelu, että saisin tuon höselön huomion kiinnitettyä itseeni. Vaikuttaa tällä hetkellä mahdottomalta tehtävältä ajatella, että Helmi edes vilkaisisi muhun päin jos ympärillä pyörii monta koiraa ja ihmistä. :D Mutta sitä nyt treenaillaan. Ja mitäs kaikkea muuta sen pitäisikään näyttelyssä osata...?

Pitkästä aikaa

Onpahan taas aika vierähtänyt viime kirjoituksesta. Ollut niin kaikkea kiirettä, että hyvä kun kerkiää normaalin elämän hoitaa. Mutta eiköhän se tästä. Penska on kasvanut huimasti ja painaa jo kuutisen kiloa. Hampaita on lähtenyt ja tullut, mutta sisäsiistiksi ei vielä täysin ole oppinut. Kengätkin on alkanut jo maistua, mutta onneksi ei vielä ole saanut tuhottua perusteellisesti mitään. Ja roskis on tietysti tyhjätty mikäli neiti jää sen kanssa kahdestaan kotiin. :P

Mitään ihmeellisiä ei tässä välillä ole tapahtunut. Opettelen tässä vain olemaan hyvä kasvattaja koirulille. :) Hermo on välillä tiukassa kun Helmi on toisinaan melkoinen pässinpää. Mutta onneksi suurimmaksi osaksi niin ihana, että eihän sitä voi olla rakastamatta. ü

Kakansyöjä

En tiedä mitä tuon kakaran kanssa pitäisi tehdä kun se niin kovasti tykkää sitä kakkaansa mutustaa... Viime yönä taas söi vissiin koko lastin, koska sängyn alta löytyi aamulla oksennettu läjä kakkaa. En tiedä kuinka tervettä tuo sitten on, ja koska se loppuu. Ei se aiemmin ole sentään oksennellut sitä. Mikä siinä kakassa oikein noin kiinnostaa?

Hampaaton höppänä

Nyt on lähtenyt jo neljä hammasta. Kaksi ylhäältä ja kaksi alhaalta. Hassun näköinen tuo koiruli kun hampaita puuttuu kuin vanhalla mummolla eikä uusia vielä ole näkyvissä. :D

Ensimmäinen hammas lähti

Tänään huomasin, että neidiltä oli tippunut ensimmäinen hammas. Pikkuinen hammas edestä oli kadonnut ja kuoppa jäänyt jäljelle. Tästä se lähtee! :) Järsimisvimmaa kauhulla odottaessa...

Helsingin reissu meni loppuosaltaankin hyvin. Helmi pääsi tutustumaan pikkuserkkuunsa Maisaan ja muuten vain tulevaan kaveriinsa Siruun. Hyvin koirat tuli juttuun, kunhan alkuhämmennyksestä selvittiin. Oli Einin yksiössä vilskettä, kun kolme valkohuiskua hörskötti ja pörskötti menemään. :D Sen kummemmin tuhoa ei saatu onneksi aikaan, ja kotimatkalla väsynyt Helmi nukahti välittömästi penkin alle. Edes konduktööri ei huomannut Helmiä eikä leimannut lemmikkilippua vaikka sitäkin kovasti tyrkytin. Varmaan ihmetteli että miksi näytän kahta lippua.. Tiedä näitä..

Matkalla Helsinkiin :)

Eilen saavuttiin ihmeellisellä junalla tänne Helsingin päähän. Helmillä riitti kummasteltavaa asemalla kun ihmisiä poukkoili joka suuntaan ja oli jos jonkinmoista meteliä. Piti kantaa pikkuinen sylissä että ehdittiin edes junaan. Sitten olikin seuraava kummastus kun piti istua omalla paikalla koko matka. Vaikka ohi meni mielenkiintoisia ja hyväntuoksuisia ihmisiä niin ei mamma päästänyt tekemään tuttavuutta. Tosin kovin moni pysähtyi ihastelemaan, kun minullahan on harvinaislaatuisen ihana koira. :D Eihän siinä meinannut rauhaa saada kun jatkuvasti sai kertoa että tämä on japaninpystykorvaneljäkuukauttajasennimionHelmi. Suuhan siinä selittämisessä kuivaa.

Seuraava ihmetyksen aihe oli Tampereelta taaksemme istumaan tullut mopsi. Se röhisi ja korisi niin hassusti, että Helmi kurkki jatkuvasti penkin taakse kuin pienet lapset. Utelias kun on. Mutta Helsinkiin päästiin, ja matka meni muuten hyvin. Toistaiseksi ei ole vielä aiheuttanut kummempia tuhoja täällä siskon luona. Pissannutkin on kiltisti paperille. Saa nähdä kuinka kauan neiti jaksaa olla vieraskorea. Asiaan palataan... ;)

On hankalaa kun on näin söpö koira

Niin se vaan on. Yritä siinä nyt lenkittää koiraa kun joka kulman takaa kuuluu "Voi kun iiiiihanaaa! Saako sitä silittää?" Ja sen jälkeen puhe muuttuu lässytykseksi, jota on vaikea suomeksi tunnistaa. Sitten kun yrittää muka opettaa koiralle että vieraiden päälle ei hypitä ja käyttäydytään nätisti, niin ihmiset vesittää kaikki opit sanomalla "eihän se nyt haittaa kun se on noin pien ja suloinen". He jotenkin unohtavat mystisesti sen, että samainen koira voi joskus olla iso ja vaikkapa hyvin kurainen. Silloin he tuskin olisivat enää yhtä iloisia samanlaisesta vastaanotosta... Mutta ihmismieli on ihmeellinen.

Eläinlääkärissä

Tänään käytiin tehosterokotuksilla ja ottamassa mikrosiru. Ei kauhistuttanut neitiä yhtään. Siinä vain tyytyväisenä mutusti nameja kun eläinlääkäri pisteli menemään. Tällä kertaa muistin jopa maksaa koko lystin. Viime kerralla nimittäin kävelin tyytyväisenä koira kainalossa ulos eläinlääkäristä ja ajoin kotiin. Siinä sitten soittelivat perään että tulisitko kuule vielä maksamaan... :D Ei onneksi yhtään hävettänyt mennä uudestaan, että tulisin tässä nyt maksamaan.

Pikkuhousujen syöjä

Ja taas tuhoutui yhdet alushousut pikku syöjättären kynsissä (kolmannet tähän mennessä)... Vielä roskiksestakin piti ne risat kaivaa ja mennä omaan pesään mutustamaan kuin suurtakin sotasaalista. Tämän jälkeen pyykkikori siirtyi sängyn alta vessaan. Ja ovi visusti kiinni. Saa nähdä kuinka kauan tämä pidättelee Helmiäistä. :D

Mökkielämää

Viikonloppu meni että hujahti Ähtärissä mökkeilemässä. Helmi nautti lumesta ja siitä, että sai juosta vapaana. Ei tuota jästipäätä meinannut sisälle saada kun sen ulos päästi. Välillä livahti ovenraosta kuin salama, ja siinä sitä sitten huudeltiin ja houkuteltiin yöpaidassa. Lopulta piti pukea päälle että sai mennä ulos sitä hakemaan.

Helpompaa oli itselläkin kun ei tarvinnut aina laittaa hihnaa ja mennä ulos, kun sai vain päästää koiran ovesta juoksentelemaan. Ei ollut pelkoa että tämä juosta kipittäisi jonkun ihanan ihmisen perään. Helmi kun rakastaa tällä hetkellä kaikkia, ja jos näköpiirissä on joku, niin sinne mars. Ei siinä paljon mieltä paina että jäikös se äiskä tuonne jonnekin.

Kynsien leikkuuta raukka pelkää vielä kovin. Ensimmäisellä leikkuukerralla napsahti vähän liian tyvestä ja tuli verta, joten sen jälkeen on ollut hurjistuksen kauhistus kun kynsisakset koskettaa edes tassua. Toivottavasti pikkuinen nyt tottuu pikkuhiljaa että ei se kipeää tule. Varsinkaan kun osaisi olla paikallaan. :)

Täällä sitä nyt ollaan!

Heippa hei ja tervetuloa blogiini! :) Tämä blogi on luotu japaninpystykorvani Helmiä varten (Helsingissä asuvan siskoni toivomuksesta). Hän kun halusi kuulla Helmistä kun ei pysty tätä niin usein näkemään. Kertoilen sitten blogissa pikkuisen toilailuista ja mitä kaikkea ollaan touhuttu. Helmi on nyt vähän reilut kolme kuukautta vanha ja melkoinen vipeltäjä. Hampaatkin alkaa pikkuhiljaa ruveta vaihtumaan, joten järsimisvimma on melkoinen. Toistaiseksi tuhoutuneet ovat vasta työkengät sekä muutamat alushousut.. outo maku neidillä. :D